Categories Gay-hieronta

Ryhmä seksiä ts porn homoseksuaaliseen

ryhmä seksiä ts porn homoseksuaaliseen

Olen ihastunut enimmäkseen poikiin ja aina haaveillut poikien kanssa seurustelemisesta. Olen tällä hetkellä seurustellutkin vain poikien kanssa. Silti koen erityisesti eroottista yhteyttä tyttöihin. Minusta tuntuu vaivaannuttavalta välillä olla tyttöjen pukuhuoneessa tai yleisissä naisten suihkutiloissa. Tyttöjen kanssa ei ole muuta seksuaalista kokemusta kuin pussailua. Fantasioin kuitenkin paljon tytöistä. Haluaisin olla todellakin enemmän sinut itseni kanssa ja päästä ahdistuksesta eroon, sillä se on todellakin jokapäiväistä.

Tuntuu, että olisi vain niin paljon helpompaa olla selkeästi hetero ja olla onnellinen poikaystäväni kanssa. Vuoden alkusyksystä tajusin olevani biseksuaali. Tulin kaapista ensin kolmelle suomalaiselle kaverilleni ja vähän ajan päästä parhaalle kaverilleni tekstarin kautta.

Julkaisin myös twitterissä seksuaalisesta suuntautumisestani kertovan tekstin. Laitoin tekstistä näyttökaappauksen yksityiselle instagram-tililleni, jota seuraavat lähinnä vain jotkut kaverit ja muutama luokkalaiseni, ja lähetin kuvaan linkin noin viiden läheisimmän kaverin whatsapp-ryhmään.

Olen siis tullut kaapista vain osittain, mutta tähän mennessä jokainen seksuaalisesta suuntautumisestani tietoinen on hyväksynyt minut biseksuaalina. Minulla itsellänikään ei ole ongelmaa seksuaalisuuteni kanssa, olen itseasiassa ylpeä siitä ja täten hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Ensimmäinen ongelmani kuitenkin on siinä, etten uskalla tulla kaapista perheelleni. Äitini, pikkuveljeni ja isäpuoleni vitsailevat usein esimerkiksi homojen kustannuksella. Etenkin äitini vanhemmat ovat hyvin vanhanaikaisia, tyytyväisiä Donald Trumpin voittoon ja rasistisia.

He vastustavat homoseksuaalisuutta vahvasti. Uskon, että isäni ja äitipuoleni hyväksyisivät seksuaalisuuteni, mutta kaapista tulo pelottaa silti paljon.

Toiseksi haluaisin vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan ja puolustaa lgbt-yhteisöä esimerkiksi taistelemalla heteronormatiivisuutta, koulujen ajatusta vain kahdesta sukupuolesta "tytöt sinne, pojat tänne" , ennakkoluuloja, yms. En kuitenkaan tiedä tähän sopivaa keinoa. Olen yrittänyt etsiä internetistä, mutten keksi mitään järkevää tapaa. Olisiko mahdollista saada vinkkejä tähän liittyen? Minulla on kolmaskin ongelma. Muutamia kuukausia sitten tapasin sosiaalisen median kautta erään minua puolisen vuotta nuoremman miamilaistytön.

Muutama viikko sitten hän pyysi minua tyttöystäväkseen ja vastasin myöntävästi. Pidän hänestä todella paljon, ja tiedän hänenkin pitävän minusta. Olemme sopineet puhuvamme videopuhelun heti, kun saamme järjestettyä molemmille sopivan ajankohdan, jollainen varmasti löytyy jo ensi viikolla.

Äitini on kuitenkin hyvin skeptinen internetkavereista. Olen ollut erään norjalaistytön hyvä ystävä jo kolme vuotta ja vaikka eräs läheinen ystäväni kävi jo vuosi sitten tapaamassa tätä yhteistä internetkaveriamme, ei äiti ole vieläkään hyväksynyt sitä, että tiedän tämän tytön olevan oikeasti se, joka sanookin olevansa.

Hän on kuitenkin tulossa huhtikuussa suomeen tapaamaan minua ja ystävääni. Minulla on siis jo kaksi syytä olla kertomatta tyttöystävästäni: Mitä minun siis pitäisi tehdä? Eräänä päivänä hän tuli kotiin iskän kanssa kerhosta ja kertoi, että on leijona. Eikä koskaan enää prinsessa. Kerhossa toinen tyttö oli valittu Prinsessa Ruususeksi, vaikka oli tummatukkainen. Täti oli sanonut, että Leijona on "sellainen poikatyttö".

Ja pojat voivat leikkiä nukeilla ja kotia, ja voivat silti olla poikia. Muutama vuosi on kulunut. Leijonasta on tullut tyttöpoika. Äidille hän on kertonut, että sellaisia on, uskotko äiti. Ja äiti on kertonut, että kyllä uskoo - ja tietää. Eilen aamulla tyttöpoika itki, että haluaa kaikki tyttöä muistuttavat asiat pois huoneestaan. Äiti ei tiedä onko kyseessä valtava pettyminen vuosien varrella muutamaan yritykseen ystävystyä tytön kanssa; kelpaamattomuus, että pikkuveli oli rakkaampi mummalle ja paapalle, isiltä ei saa positiivista palautetta ja tutkimusmatkailu ja kuoppien kaivaminen on edelleen mukavampaa kuin meikit ja Monster High?

Koulussa tyttöparia ei löytynyt ja pari poikaa otti leikkipiiriin. Toisaalta tyttöpoika rakastaa pehmoja, kiukuttelee, oikuttelee ja määräilee kuin "tytöt" ja rakastaa kynsilakkoja, mutta vain kotona, koska jos koulussa on lakkaa, pojat eivät halua leikkiä kanssaan. Miten äiti nyt parhaiten toimisi? Olen kertonut, että vaikka tyttöpoika pukisi itsensä säkkiin, äiti rakastaa palavasti, mutta äiti ei anna pukea säkkiin, koska sattuu, kun pikkukoululainen ei kehtaa laittaa päälle uutta tai kaunista.

Tosin, kauneus on katsojan silmässä: Äiti on sanonut, että ei itsekään voinut pienenä sietää mekkoja ja avojaloin, sortseissa meni kesät paljon paremmin! Hei, olen 13 vuotias "tyttö": Olen taistellut tätä asiaa vastaan jo vuotta.

Olin pienempänä prinsessa mutta jo ennen murrosikää olen alkanut tuntemaan vierautta tyttömäistä kehoani kohtaan, ja se on vain pahentunut tässä murrosiän aikana. Olen yrittänyt hyväksyä itseni sellaisena, kuin olen, mutta se ei vain yksinkertaisesti enää onnistu. En pysty hyväksymään kehoani, ja sitä että olen tyttö.

Olen ollut aina erilainen kuin muut, koska olen ujo ja minulla on valikoivaa puhumattomuutta. Minua on myös syrjitty erilaisuuteni vuoksi koko kouluelämäni ajan. Pienempänäkin olin lähes aina leikeissä pojan roolissa, ja minusta se tuntui oikealta. Minulla on ollut myös tyttökaveri ja hänenkin seurassaan olin enemmän pojan roolissa. Siksi minua jotenkin ällöttää naisellisuus, vaikka kuitenkin arvostan sitä omalla tavallaan.

Itken lähes joka päivä yksin vain sitä että olen väärässä kehossa. Koulussa liikunnassa en mennyt uintiin mukaan ollenkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että en vain kuulu liikunnassa tyttöjen joukkoon. Kun koulussa nyt yläasteella pidettiin ne itsenäisyydenpäivän tanssijaiset vai mikä se nyt ikinä onkaan, niin panikoin siitä etukäteen aivan kauheasti. Yritin kysellä mitä tyttöjen täytyy panna päälleen, ja vastaukseksi sain, että tyttöjen on pakko panna mekko.

Enkä sitten tietenkään laittanut mekkoa, koska se tuntuisi todella ahdistavalta. Itsenäisyyspäivän tanssiaisissa olin sitten meidän luokan ainut "tyttö" jolla ei ollut mekkoa.

Oikeastaan taisin olla koko koulun ainut. Muutama oli, jolla oli jotain hameen kaltaista, mutta minulla oli poikamainen paita ja mustat farkut. Minua ahdisti, kun kaikki tuijottivat minua, kun tanssin jonkun pojan kanssa. Olisin mieluummin halunnut tanssia tytön kanssa.

Seuraavana päivänä kaikki tuijottivat minua koulussa ja olisin vain halunnut itkeä ja paeta, mutta en voinut. Minun oli pakko vain nielaista suru. En oikeasti enää tiedä, mitä merkitystä minulla on, kun en ole onnellinen. Minulla on tyttömäinen nimi, mutta se tuntuu oikealta, enkä ehkä ikinä tahtoisi muuttaa sitä.

Käytän myös poikamaisia vaatteita ja minulla on lyhyt tukka ei polkkatukkaa vaan sellainen lyhyt poikamainen. Olen ihastunut poikiin sillä tavalla, että tahtoisin itsekin olla sellainen, mutta jos menisin naimisiin, menisin varmaan tytön kanssa.

Vanhempani ovat tietoisia siitä, että olen mieluummin poika, ja he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. He ovat hyvin ymmärtäväisiä, ja tukevat minua, mutta jotkut sukulaiseni ja luokkakaverit vain eivät tunnu ymmärtävän, että kaikki saavat olla erilaisia ihmisiä. Loukkaannun siitä, jos esimerkiksi luokkalaiseni puhuvat väärin siitä tai kun he ajattelevat, että se olisi muka jotenkin outoa tai hassua, että joku tyttö haluaa olla poika tai jotain vastaavaa.

Seksiä vaan ei saa oikein mistään ja täten on ihan hyvä että on edes pornoa. Kummaksi se on mennyt kun muovimaisuus ja turha kikkailu ja jopa sadismi näyttää lisääntyvän.

Se on pornoa ja jostain kumman syystä siinä nauraa pari kertaa katketakseen. EN minä ainakaan nauti tai tajua miksi olisi nautinnollista katsoa pornoa jossa naisen pää on vessanrenkaan läpi ja meikit valuu naamalle.

Toki sellaiseen törmää helposti netissä, mutta ei se ala kiinnostaa siltikään. ELi seksillä kiihotetaan, väkivallalla vedetään aivo-oikoset ja siihen päälle kun vielä joku pahakurkinarsisti vetää aivojen vihaamat aivot kyllä kuulevat oikean musiikin positiivisesti jolinansa päälle, niin on onnistuttu saamaan ihminen tilaan jossa mikä tahansa rahalla saatava artikkeli toimii eräänlaisena antikaaos-lääkkeenä.

Tosin vain aivan hetken. Ennen pornon kieltämistä tulisi todella lopettaa väkivaltaviihde ja mielisairaan mikkihiiri-klubin ja vastaavien muzakin survominen sfääreihin. Se kuka saa laumat palvomaan britneyspearsseja ja muita robotteja, on se kenelle kersojen ja vanhempien rahat valuu. Minä en tunne ainuttakaan vuotiasta miestä, joka ei katsoisi pornoa.

Mitäs pahaa siinä on. Isolla osalla ryhmästä on tyttöystävä, joka saattaa myös katsoa. Paljon enemmän seksuaalisuuteeni on negatiivisesti vaikuttanut juurikin miesten halujen demonisointi. On se pahasta pirulauta Onneksi alan olemaan vanha kääkkä niin olen ehtinyt nauttimaan kaikesta kivasta jonka nämä varmaan kohta kieltävät. Näiden todellisuudesta vieraantuneiden väestöliiton edustajien olisi ehkä syytä hakata hanskaan vähän enemmän, jos vaikka sillä vältyttäisiin näiltä jutuilta.

Pornon katsominen ei ole laitonta, mutta pornon välitys alaikäiselle on: En ole yhteiskuntatieteen maisteri, joten siihen osaan en ota kantaa. Mutta miten syy-seuraussuhde tässä menee? Onko miesten seksuaalisuus pornon kaltaista syntymälahjana, vai muokkautuuko se pornon laajasti käsiteltynä koko pornoistuneen yhteiskunnan takia sellaiseksi?

Pitäisin mahdollisena että nämä ruokkivat toisiaan. Viehtymyksellä isoihin tisseihin lienee luontainen alkuperä, mutta kuinka nuori ja myöhemmin aikuinen mies kokee tämän vaikuttavan hänen tavoittelemiinsa tempauksiin?

Muinoisen ja harmillisesti hävitetyn Eleusismyytin kekkereissä pantiin railakkaasti sakissa. Kyllä jokainen mies tässä maailmassa tietää tasan tarkkaan, että siitä lähtien kun pojilla alkaa hormoonit jylläämään niin se porno kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Ennen oli pornolehdet, nykyään nettiporno.

Tarjontahan vain vastaa kysyntään. Toisaalta käsittäkseeni naisten seksuaalisuus suuntautuu enemmän sellaiseen suuntaan, jossa he eivät voi käsittää sitä, mitä mies saa pornosta irti. Pornosta keskustellessa meiltä näyttää puuttuvan laajempi näkökulma ja paneutuminen aiheeseen monesta suunnasta. Seksuaalisuuden julkista represantaatiota on ollut olemassa muodossa tai toisessa niin kauan kuin on ollut inhimillistä kulttuuria ja niin kauan kuin homo sapiens on osannut piirtää ja kirjoittaa.

Jo 30 vanhat Venus-patsaat tuovat tuhansien sukupolvien takaa viestiä elämän rehevyydestä. Tämä suuri hedelmällinen äitijumala - Venus-Istar-Astarte-jne. Lähi-idän alueen ikivanhoihin pakanallisiin kulttuureihin liittyi laaja seksualisuuden julkinen kuvasto, sakraalinen prostituutio ja seksuaaliset orgiat tärkeissä vuodenkietoon liittyvissä juhlissa. Sivistyksemme kehdossa antiikissa seksi näkyi kaikkialla ja seksuaalinen kuvasto ja seksin ja alastomuuden julkinen representaatio oli voimakkaasti läsnä ihmisten arjessa ja pyhässä.

Muinaiset kreikkalaiset seisoivat kadun varrella katsomassa, kun ohi kannettiin jättimäistä erektiossa jököttävää penistä. Ihmiset saattoivat syödä astiosta, joissa oli kuvia, joita nykyisin näkee seksivideoissa. Vadeissa ja vaaseissa oli maalattu kuvia anaaliyhdynnöistä. Fallospatsaat komistivat koteja ja julkisia paikkoja. Ateenan kadunkulmissa ja toreilla seisoi satoja nelikulmaisia pylväitä, joiden silmiinpistävin piirre oli oli reipas erektio. Kaiken tämän "pornon" keskellä varttuivat myös lapset esim.

Platon, Sokrates, Aristoteles, henkisesti tasapainoisiksi aikuisiksi, senkummemmin häiriintymättä ja vahingoittumatta. Päivastoin, tuohon aikaan luotiin suuri osa filosofian, nykykulttuurin ja taiteiden perusteista. Roomalaisilla oli hedelmällisyyden ja sukuvietin jumala Priapus, jonka valtava penis seisoi iloisesti erektiossa maalauksissa ja patsaissa kodeissa ja julkisilla paikoilla. Egyptiläisillä oli hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumala Min, joka hallitsi alamaisiaan penis terävästi tanassa kuin olympiakeihäs.

Intiassa joidenkin temppeleiden ulkoseinät on peitetty korkokuvilla, joissa ihmiset rakastelevat kaikissa mahdollisissa asennoissa - ja tuskinpa temppelialueella oli kylttejä, joissa luki K15 tai K Intialainen kultturi tuotti myös vuosisatamme alussa Intialaisen lemmentaidon oppaan Kama Sutran, jossa mm. Kaikissa näissä kulttuureissa "porno" oli arkea ja ihmisten suhtautuminen seksiin ja alastomuuteen niin yksityisesti kuin julkisesti luontevaa. Seksiä ja alastomuutta kuvattiin julkisuudessa avoimesti, mutkattomasti ja suoraan.

Vasta kristinuskon vakiintuminen ja siihen perustuvien sukupuolimoraalikäsitysten yleistyminen muuttivat seksiasenteita kielteiseen ja ahdasmieliseen suuntaan ja sellaiseksi, että seksiä ja alastomuutta ei käsitetä yhtä luonnolliseksi osaksi arkea kuin kuin esim. Kristinusko syntyi välimeren vanhojen pakanallisten hedelmällisyyskulttien keskelle, mutta jo alkukirkon kirkkoisien vanhat tekstit kertovat näiden välimeren vanhojen pakanallisten hedelmällisyyskulttien seksin synnillisyydestä ja pyrkivät suitsimaan pakanallista hillittömyyttä.

Sydän-Euroopassa erotiikka vaipui kristillisen ajan alussa nopeasti pois virallisesta julkisuudesta. Kun taideteosten ainoa virallinen tilaaja yli tuhannen vuoden ajan oli kirkko, taiteilijat unohtivat edeltäjiensä löydöt ihmisen anatomiasta ja seksuaalisuudesta.

Kirkon tuhannen vuoden projekti kansan hillittömän seksuaalisuuden suitsimiseksi näyttää epäonnistuneen kuitenkin pahasti. Jo keskiajan loppupuolella Boccaccion Decameronessa ja Chaucerin Canterburyn tarinoissa seksuaalisuus ja muut maalliset ilot kulkevat läpäisevänä teemana ja antavat kuvan hyvin elämänläheisestä ja lihallisesta aikakaudesta. Vaisto osoittautui kristillistä siveellisyyttä ja hurskautta ja hyvettä vahvemmaksi. Renesanssissa Kreikan taiteen pakanallinen ja eroottisuuden luonnonvoiman tunnustava henki syntyi uudestaan ja samalla myös muualla yhteiskunnassa alkoi liikkua samansuuntaisia virtauksia, jotka vähitellen johtivat äitikirkon vallan murenemiseen, valistukseen ja tieteen vallankumoukseen ja luvun lopulla pornografian käsitteen syntyyn sellaisena kuin se nykymerkityksessään mielletään ja lopulta tähän "pornoistuneeseen", "seksin läpitunkemaan" nykyiseen aikakauten, jota historiantajuttomasti syytetään nyt yliseksuaaliseksi.

Valokuvauksen- ja elokuvan historiaa tuntevat tietävät, että kun valokuvaus keksittiin, ensimmäiset valokuvat otettiin alastomista naisista ja seksinharrastamisesta ja kun elokuva keksittiin, ensimmäisissä elokuvissa kuvattiin kursailematonta ja suorasukaista seksinharrastamista sen kaikissa mahdollissa ilmenemismuodoissa.

Vaikka pornografian käsite nykymerkityksessään syntyi vasta luvulla, ajan hengessä - ajattelematta elävä, historiantajuton, kristillis-feministisellä sukupuolimoraalilla myrkytetty nykyihminen mieltää lähes kaiken seksuaalisuuden ja alastomuuden julkisen representaation - jopa antiikin eroottisen taiteenkin - pornografiaksi tai pitää sitä sopimattomana ja sukupuolimoraalia loukkaavana ja siveettömänä. Kristinuskon aikana, lähes jokaisen sukupolven aikana on keskuskeltu seksin ja alastomuuden turmelevasta vaikutuksesta ja jokin moralistinen taho on varoittanut "että elämme yliseksuaalista aikaa".

Käsitykset, jotka luotiin kristillisessä kirkossa noin vuotta sitten ihmisen seksuaalisuuteen liittyvänä syntinä, elävät yhä tänä päivänäkin Suomessa seksuaalisuuteen liittyvänä noitavainona ja moraalisena paniikkina. Juutalaiskristillisen siveyden tilalle ja rinnalle on nykyisin tullut abolitionistinen feminismi, joka on ideologisoinut kristillisen syntikäsityksen länsimaalaisen heteromiehen soimaamiseksi ja tasa-arvokysymykseksi.

Tähän nykyajan seksuaaliseen noitavainoon ja moraalipaniikkiin kuuluu mm. Kyseessä on entisten kristillissiveellisten aikojen seksuaalisuutta vanhan testamentin kymmenen käskyn kautta määrittämän sukupuolimoraalin nykyajan versio, joka luo ongelmia asioista, joissa ei ole mitään ongelmaa, tuomiten ja syyllistäen ihmisiä milloin mistäkin normaaliin terveeseen elämään ja ihmisluontoon kuuluvasta asiasta.

Tuhat vuotta vallankumousta turhaanko? Eipähän tarvitse olla ainakaan huolissaan siitä, että seksuaalinen vallankumous menee liian pitkälle. Me tämän päivän ajassa-ajattelematta elävät ihmiset, jotka ihmettemme Pyhän Augustinuksen luvulla kehittämää kuolemansyntihierarkiaa, emme ehkä tajua, että samalla tavalla tulevat luvulla elävät ihmiset ihmettelemään tätä meidän aikamme kaupalliseen seksiin ja pornoon liittyvää hysteriaa ja moraalipanikkia.

Miksi seksin ja seksuaalisuuden julkisessa esiintuomisessa olisi jotain eettisesti pahaa tai väärää? Miksei seksi voi olla arvokasta sellaisenaan nautintoa tuottavana ruumiillisena toimintana. Miksi seksin tulisi aina kytkeytyä monogamiseen rakkauteen tai seurusteluun? Ja kenellä on oikeus määritellä kenen kanssa, miten, miten usein, missä, missä tarkoituksessa ja millä ehdoilla seksiä saa harrastaa?

Kenellä on oikeus määritellä mikä on sopiva määrä seksuaalisuutta ja alastomuutta ja miten se saa näkyä julkisuudessa. Missä määrin naisen vartalon naiselliset piirteet saavat julkisuudessa altistua miehen katseelle, jotta sitä ei pidetä naisen arvon alentamisena tai sukupuolisiveellisyyden julkisena loukkauksena tai seksuaalisena ahdisteluna ja häirintänä. Kysymys, eletäänkö nyt yliseksuaalista aikaa, voidaan kääntää toisinkin päin. Entäpä jos aliseksuaalinen ja seksuaalikielteinen aika on nyt vähitellen korjaantumassa tai jospa elämmekin aliseksuaalista ja seksikielteistä aikaa.

Ehkäpä suurempi ongelma oikeasti onkin seksinpuute ja se, että suhteemme seksuaalisuuteen on oikesti estynyt, jopa kouristunut, eikä "porno väijyy kaikkialla" tai jotkin hihasta vedetyt teoriat pornon ja alastomuuden haitallisuudesta. Ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat seksuaalisena olentoina ja seksuaalisuus on tärkeä osa terveen ihmisen hyvää elämää.

Seksuaalisuuteen luonnollisen mutkattomasti suhtautuva kasvuympäristö kasvattaa ihmistä luontevaan suhtautumiseen seksuaalisuuteen.

Seksuaalisuutta häpeilevä ympäristö taas tuottaa estyneitä ihmisiä, joille seksi kuuluu samaan sosiaalisesti peitettävien asioiden kategoriaan kuin ulostaminen. Menkääpä itseenne, kumpaa akselin päätä suomalainen yhteiskunta on oikeasti lähempänä?

Kun nykyisin paheksumme paljasta pintaa esim. Tämän kirjoituksen lähteenä on mm. Kauhasen kirjoitus on kuin raikas kevätsade, joka virkistää ja puhdistaa mieltä ja ilmaa ja jonka lukemisen jälkeen on joka kerta helpompi hengittää. Puutunpa teidän herrojen keskusteluun sen verran, että mainostan käsittääkseni varsin hyvää kirjaa nimeltään Kalun käyttöopas. Kirjoittaja on alun kolmannella kymmenellä tuolloin ollut Manne Forssberg. Monia mieheyden itsestäänselvyyksiä hieman kyseenalaistetaan, myös meidän muijien näkökannalta.

Varsinainen virhe kirjassa on kehotus tunkea pussatessa ensi työkseen kielensä toisen suuhun. Ei ainakaan minun kanssani olisi nuoruudessanikaan johtanut muuhun kuin tuttavuuden päättymiseen.

Olen itse miettinyt, millaisia suorituspaineita pornonkulutus luo nuorelle miehelle. Kyllä se ainakin tyttöihin taitaa vaikuttaa, kun katselee tissiliivihyllyjen nuorisomalleja: Se, että jokin asia on legaalisen järjestelmän eli asetusten ja säädösten vastaista, ei tee siitä laitonta.

Ymmärrettävä virhe maailmassa, jossa tätä eroa piilotellaan enemmän kuin todellista syytä tasa-arvoyksikön miehettömyyteen, mutta virhe kuitenkin. Tutki eroa sanojen "lawful" ja "legal" välillä. Asetukset ja säädökset acts and statutes kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

Laki kuuluu ensinmainittuun ryhmään. Lakia täytyy kaikkien totella. Asetuksia ja säädöksiä täytyy vain heidän totella, jotka ovat erikseen antaneet suostumuksensa alistua niiden hallinnoimiksi given consent to being governed by them. Minäkään en ymmärrä tätä sosiaalitanttojen seksuaalikielteisyyttä- ei pitkälle olla päästy niistä ajoista, jolloin masturboinnin kerrottiin mädättävän selkäydintä.

Mitä vikaa on siinä, että teinipoika voi välillä paeta fantasiamaailmaan, jossa miehet ovat pystyviä ja naiset halukkaita? Kyllä heille aikanaan selviää se reaalitodellisuus, kun yrittävät toteuttaa seksuaalisuuttaan jonkun homssuisen lähiövalaan kanssa samassa aviovuoteessa. Tuo "yllättävyys" häkellytti minuakin. Lapsuuden pornokarkelot siinä 12 vee korvilla olivat itsellänikin niin rajua kamaa, että piti lähteä pihalle ampumaan ilmakolla kun kuvasto oli liian eksplisiittistä ja rankkaa.

Sexpo-säätiön pj Tommi Paalanen on ehdottanut, että kouluissakin pitäisi näyttää pornoa. Mielestäni ei hullumpi ajatus sinällään, kun vain se olisi muutakin kuin jynkkyä ja tehty maulla.

Voisin itse mennä vaikka pitämään ko. Pornoalahan se meitäkin sitäpaitsi työllistää pornoakatemia, seksilelututkimus, kukkahattuvirat ym. Vaikkapa tuo Pornoakatemia-kirja antaa hyvin virkistäviä näkökulmia pornoon verrattuna maallikkojeesusten saarnatuokioihin blogeissa ja näiden kaikkitietävään jaskanpauhantaan siitä mitä "akateeminen eliitti" muka monomaanisesti ajattelee.

Saattaa vielä ongelmat Merkelin johtaman hallituksen sisällä jatkua, sillä myös SPD on saksalaisen uutisoinnin mukaan ryhtymässä tarkistamaan Eurooppa. Jyväskylän yliopiston taannoisen selvityksen mukaan IT-alalla olisi tarve jopa työntekijälle. Pulaa on niin koodareista ja tekoälyosaajista kuin järjestelmäarkkitehdeista ja Ayahuasca-rituaaliin osallistuminen Perussa ei ole huumeidenkäyttöä, ja siitä opettaminen ei ole väärin: Vallitseva mieskuva on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Miehistä voi näemmä viljellä mitä hyvänsä kliseitä ja päättömyyksiä eikä se juuri näytä kummastuttavan. Viime päivinä on somekommenteissa ja puoluetoimijoiden puheenvuoroissa kritisoitu sitä, miten Helsingin Sanomien Nyt-liite vertasi Yhdysvaltain presidenttiä sikaan satiirikuvassaan. Iltalehden reportaasi paljastaa totuuden seksiturismista Pattayalla. Kaupunki on yhtä tyttöbaaria ja kaikki on kaupan. Kun suomalaismies matkustaa yksin tai kavereidensa kanssa Pattayalle, silloin on melko turha selittää lähtevänsä sukeltelemaan, golfaamaan tai ottamaan aurinkoa  Olen järkyttynyt Hesarin eilisestä keskusteluketjusta, jossa suuri osa ihmisistä kuvittelee kuvittelee feminismin tarkoittavan tasa-arvoa.

Saman virheen tekee myös Vesa Hack. Seuraavassa kuitenkin 10 syytä, miksi feminismi ei tarkoita tasa-arvoa. Naisellisuuden sisältö on oleellista useasta syystä: Naisellisuus on ulkonäön jälkeen ulkonäkö on myös osa naisellisuutta toiseksi tärkein komponentti naisen markkina-arvossa.

Ihmisillä on paljon vääriä käsityksiä naisellisuuden sisällöstä ja nettikeskusteluissa esiintyy ihmeellisiä yrityksiä Ennen vanhaan tatuointeja käyttivät vangit ja prostituoidut. Alaselän tatuoinnilla onkin nimitys "tramp stamp". Miksi naiset rumentavat itseään tatuoinnella, vaikka ne laskevat huomattavasti naisen markkina-arvoa?

Tatuointi on sama kuin Seksuaalisen markkina-arvoteorian ymmärtäminen on osoittautunut ihmisille vaikeaksi tehtäväksi, vaikka kyse on helposta asiasta. Yksinkertaisesti sanottuna markkina-arvoteoria on teoria siitä, että toiset ihmiset ovat halutumpia seksuaalisten suhteiden partnereita kuin toiset ja mitä siitä seuraa Kirjaudu Uuteen Suomeen muutamalla hiiren klikkauksella ja osallistu keskusteluun! Perusta oma blogi vaivattomasti täällä. Käsittelemme hakemuksesi mahdollisimman pian. Keskusteluun osallistujat vastaavat itse tekstiensä sisällöstä niin blogikirjoitusten kuin kommenttienkin osalta.

Lue lisätietoja alta ja tule mukaan! Ohjeita ja tietoa blogipalvelusta Uuden Suomen keskusteluohje. Uusi Suomi Puheenvuoro Vapaavuoro Kirjaudu ja osallistu keskusteluun! Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta Henry Laasanen Jyväskylä Sitoutumaton "Jos vaihtoehtoina ovat rikokset, itsemurha, psykoosi ja Laasanen, miksi Laasanen on niin kovin huono vaihtoehto? Uutisen 1 mukaan Väestöliitto on ihmeissään: Jopa alakouluikäiset ovat törmänneet pornoon internetissä ja jotkut katsovat sitä jopa toistuvasti, kertoo Väestöliitto.

Miten ihmeessä Väestöliitto voi ihmetellä asiaa, joka päivänselvä? Luultavasti hyvin monet alle vuotiaat katsovat pornoa päivät pitkät. Nettipornon katselu on laitonta alle vuotiaille Ymmärsinkö oikein: Jos vuotias poika katsoo nettipornoa, niin kuka joutuu vankilaan?

.. Ryhmä seksiä ts porn homoseksuaaliseen

Live puhelinseksi sex work vantaa homoseksuaaliseen

Pride henkii yhtä vilpitöntä riehakkuutta kuin abiturienteilla tai kotiutuvilla varusmiehillä. Jos samalla kuitenkin halutaan vakuuttaa mummelit siitä, että tässä ollaan ihan tavallisia ihmisiä, asu voi hämärtää sanoman. En ihmettelisi, jos jossain lymyilisi kiusaantuneita, harmaita ja tylsiä homoja, joiden mielestä touhu leimaa osattomatkin. Fobiattomuutemme päämittareita on korrekti kielenkäyttö. Lyhenteiden hallinnassa vaikeusaste nousee vuosi vuodelta. Aluksi olivat homot, lesbot ja biseksuaalit eli lyhenteinä HLB — ei siis Hbl.

Sitten lisättiin trans-ihmiset eli HLBT. Viimeiset tulevat wikipedian mukaan sanoista intersukupuolinen ja queer. Viime mainittu oli muinoin alatyylin ilmaus, jolla viitattiin kirjaimeen h. Wikipedia ei anna oikein selkoa, mitä sillä nykyään tarkoitetaan. P tulee sanasta pansexual.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9—23 ja viikonloppuisin kello 8— Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia. Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda! Älä yritä muuttaa aihetta.

Tilaa TS Asiakaspalvelu Mediamyynti. Lue näköislehteä Lähetä uutiskuva Lähetä uutisvinkki. Kolumnit Turun Sanomat Nyt ei auta enää pakittaa. Logiikka ja poliittinen korrektius eivät ole ylimmät ystävät. Mainos Teksti jatkuu alla. Aiheet Mielipiteiden kolumnit Mielipide. Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä. Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn. Arvelin että kirjoittaja kirjoittaa ns kieli poskessa mutta ei taida sitten kuitenkaan. Juuri tällaisia Hannuja varten näitä teatteri- ja kulkuejuttuja tarvitaan: Ei ole tarkoitus miellyttää kaikkia vaan olla sellainen kun on ja jos siltä tuntuu ja haluaa.

Mutta ei näistä tapahtumista pidä ottaa itseensä tai loukkaantua - ei kukaan ole sanomassa heteroutta epänormaaliksi tai että homous on uusi normaali - mistä tälläista voi tulla näinkin sivistyneen miehen juttuun kuin uutispäällikkö HM. Itse heteromiehenä en näin ainakaan koe. Täytyy olla uutismiehelle rankkaa, jos joutuu ajan ilmiöitä seuraamaan yhtä väkinäisen innostuneena kuin päiväkodin kevätjuhlaa. Esim Olli Lyytikäiseltä löytyy mielenkiintoisia ulkosynnytinkuvia joilla saa mielen viritettyä haluttuun vireeseen jos tasapuolisuus sitä vaatii.

Miksi Toukon työt saa julkisuutta vasta nyt - voi vain muistella kuinka hyvin Sikamessias otettiin vastaan - saman ajan tekijöitä kaikki. Mielestäni kirjoittaja osui naulan kantaan. Homoseksuaalisuus on todellakin jo karnevalisoitunut ja Tom of Finland on pornografinen tuote, vaikka sitä kuinka yritetään vääntää "korkeakulttuuriksi".

Miksi ei kuvata ihan tavallisia arkipäiväisiä homoja, jotka kulkevat normaalivaatteissa? Miksi vähemmistö leimataan tällä tavalla omituiseksi pornografisen materiaalin toimesta? Juuri näin kuin tässä kuvataan on muusta kuin heteroseksistä tehty näkyvästi epänormaali ja poikkeava kannattajiksi kutsuvien toimesta. Koskahan joku kirjoittaa samanlaisen kirjoituksen siitä miten rasismikäsite on pilattu kaikella siihen kuulumattomalla ja rasismin vastustaja tehneet itsestään suurimpia rasisteja.

No, saavatpahan ihmismassat vouhottaa. Eilen kommareita, tänään persuja, aina samat hössötykset: Hienoa Hannu, ettei seta ole saanut sulkea suutasi. Kiitos tästä todenmukaisesta kirjoituksesta ja rohkeasta kirjoituksestasi kuraa tulee varmasti päällesi satamaan. Mutta jatka silti samaan malliin.

Väittääkö kirjoittaja tosiaan, että alastomia naishahmoja tehneet taiteilijat eivät ole koskaan juhlittuja kansallissankareita? Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät myöskään ole mitenkään homogeeninen ryhmä, kuten ei enemmistökään. Enemmistökin koostuu yksilöistä, joilla on omia halujaan ja tuntemuksiaan ja moni kokee olonsa ahtaaksi. Seksuaalinen ja kulttuurinen vapautuminen vaikuttaa yleensä positiivisesti myös koko väestöön - eihän kyse ole vain tietyn porukan vapautumisesta vaan koko yhteiskunnan mielentilan muuttumisesta vapaammaksi.

Kreikassa aikoinaan runoili Sapfo niminen naisrunoilija lesbosuhteista. Viielä viime vuosituhannella, siis luvulla, hän oli karsastettu ja solvattu taipumuksensa vuoksi. Kirkko aikoinaan poltti hänen runonsa niin että niistä on enää jäljellä katkelmia. Nyt on riehaannuttu kaikenlaisten pride- ja sateenkaarihörhöjen toimesta toiseen äärimmäisyyteen. Ei vissiin kauan mene kun heterot ovat niitä poikkeavia. Onko tehty postimerkkejä tai lakanoita? Koko taidehistoria on täynnä heteromiestaiteilijoiden maalaamia seksuaalisia kuvia alastomista naisista.

Keväisin katumainokset ovat täynnä bikinivartaloita. Ihan käsittämätön väite, että alastomia naisia kuvaavia, rakastettuja taiteilijoita ei olisi, kun niitä on tuhansien vuosien ajalta. Kun tehdään vastaavat hahmot muodokkaista niukkaan nahkaan puetuista naisista niin Hönökin lähtee teatteriin ja elokuviin ja ryhtyy kulttuurin ystäväksi - ellei sitten ihan suurkuluttajaksi.

Ironia on vaikea laji kirjoitettavaksi, joten muistutetaan nyt tosikkoja että näitä tiukkoja, muodokkaita ja nahkaan puettuja naishahmoja on TV- ja elokuvamaailma täynnä. Ette voi olla tosissanne. Milestäni on näkäalatonta ja surullista, että Turun Sanomien uutispäällikkö katsoo asiakseen ylenkatsoa ihmisiä, joita tämä asia koskettaa henkilökohtaisesti. Mitään muuta pointtia kirjoituksesta on vaikea löytää. Julkaisin myös twitterissä seksuaalisesta suuntautumisestani kertovan tekstin.

Laitoin tekstistä näyttökaappauksen yksityiselle instagram-tililleni, jota seuraavat lähinnä vain jotkut kaverit ja muutama luokkalaiseni, ja lähetin kuvaan linkin noin viiden läheisimmän kaverin whatsapp-ryhmään. Olen siis tullut kaapista vain osittain, mutta tähän mennessä jokainen seksuaalisesta suuntautumisestani tietoinen on hyväksynyt minut biseksuaalina. Minulla itsellänikään ei ole ongelmaa seksuaalisuuteni kanssa, olen itseasiassa ylpeä siitä ja täten hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.

Ensimmäinen ongelmani kuitenkin on siinä, etten uskalla tulla kaapista perheelleni. Äitini, pikkuveljeni ja isäpuoleni vitsailevat usein esimerkiksi homojen kustannuksella. Etenkin äitini vanhemmat ovat hyvin vanhanaikaisia, tyytyväisiä Donald Trumpin voittoon ja rasistisia.

He vastustavat homoseksuaalisuutta vahvasti. Uskon, että isäni ja äitipuoleni hyväksyisivät seksuaalisuuteni, mutta kaapista tulo pelottaa silti paljon. Toiseksi haluaisin vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan ja puolustaa lgbt-yhteisöä esimerkiksi taistelemalla heteronormatiivisuutta, koulujen ajatusta vain kahdesta sukupuolesta "tytöt sinne, pojat tänne" , ennakkoluuloja, yms.

En kuitenkaan tiedä tähän sopivaa keinoa. Olen yrittänyt etsiä internetistä, mutten keksi mitään järkevää tapaa. Olisiko mahdollista saada vinkkejä tähän liittyen?

Minulla on kolmaskin ongelma. Muutamia kuukausia sitten tapasin sosiaalisen median kautta erään minua puolisen vuotta nuoremman miamilaistytön. Muutama viikko sitten hän pyysi minua tyttöystäväkseen ja vastasin myöntävästi. Pidän hänestä todella paljon, ja tiedän hänenkin pitävän minusta. Olemme sopineet puhuvamme videopuhelun heti, kun saamme järjestettyä molemmille sopivan ajankohdan, jollainen varmasti löytyy jo ensi viikolla.

Äitini on kuitenkin hyvin skeptinen internetkavereista. Olen ollut erään norjalaistytön hyvä ystävä jo kolme vuotta ja vaikka eräs läheinen ystäväni kävi jo vuosi sitten tapaamassa tätä yhteistä internetkaveriamme, ei äiti ole vieläkään hyväksynyt sitä, että tiedän tämän tytön olevan oikeasti se, joka sanookin olevansa.

Hän on kuitenkin tulossa huhtikuussa suomeen tapaamaan minua ja ystävääni. Minulla on siis jo kaksi syytä olla kertomatta tyttöystävästäni: Mitä minun siis pitäisi tehdä? Eräänä päivänä hän tuli kotiin iskän kanssa kerhosta ja kertoi, että on leijona. Eikä koskaan enää prinsessa. Kerhossa toinen tyttö oli valittu Prinsessa Ruususeksi, vaikka oli tummatukkainen. Täti oli sanonut, että Leijona on "sellainen poikatyttö".

Ja pojat voivat leikkiä nukeilla ja kotia, ja voivat silti olla poikia. Muutama vuosi on kulunut. Leijonasta on tullut tyttöpoika. Äidille hän on kertonut, että sellaisia on, uskotko äiti. Ja äiti on kertonut, että kyllä uskoo - ja tietää.

Eilen aamulla tyttöpoika itki, että haluaa kaikki tyttöä muistuttavat asiat pois huoneestaan. Äiti ei tiedä onko kyseessä valtava pettyminen vuosien varrella muutamaan yritykseen ystävystyä tytön kanssa; kelpaamattomuus, että pikkuveli oli rakkaampi mummalle ja paapalle, isiltä ei saa positiivista palautetta ja tutkimusmatkailu ja kuoppien kaivaminen on edelleen mukavampaa kuin meikit ja Monster High?

Koulussa tyttöparia ei löytynyt ja pari poikaa otti leikkipiiriin. Toisaalta tyttöpoika rakastaa pehmoja, kiukuttelee, oikuttelee ja määräilee kuin "tytöt" ja rakastaa kynsilakkoja, mutta vain kotona, koska jos koulussa on lakkaa, pojat eivät halua leikkiä kanssaan.

Miten äiti nyt parhaiten toimisi? Olen kertonut, että vaikka tyttöpoika pukisi itsensä säkkiin, äiti rakastaa palavasti, mutta äiti ei anna pukea säkkiin, koska sattuu, kun pikkukoululainen ei kehtaa laittaa päälle uutta tai kaunista. Tosin, kauneus on katsojan silmässä: Äiti on sanonut, että ei itsekään voinut pienenä sietää mekkoja ja avojaloin, sortseissa meni kesät paljon paremmin!

Hei, olen 13 vuotias "tyttö": Olen taistellut tätä asiaa vastaan jo vuotta. Olin pienempänä prinsessa mutta jo ennen murrosikää olen alkanut tuntemaan vierautta tyttömäistä kehoani kohtaan, ja se on vain pahentunut tässä murrosiän aikana.

Olen yrittänyt hyväksyä itseni sellaisena, kuin olen, mutta se ei vain yksinkertaisesti enää onnistu. En pysty hyväksymään kehoani, ja sitä että olen tyttö. Olen ollut aina erilainen kuin muut, koska olen ujo ja minulla on valikoivaa puhumattomuutta.

Minua on myös syrjitty erilaisuuteni vuoksi koko kouluelämäni ajan. Pienempänäkin olin lähes aina leikeissä pojan roolissa, ja minusta se tuntui oikealta. Minulla on ollut myös tyttökaveri ja hänenkin seurassaan olin enemmän pojan roolissa. Siksi minua jotenkin ällöttää naisellisuus, vaikka kuitenkin arvostan sitä omalla tavallaan. Itken lähes joka päivä yksin vain sitä että olen väärässä kehossa.

Koulussa liikunnassa en mennyt uintiin mukaan ollenkaan. Jotenkin tuntuu siltä, että en vain kuulu liikunnassa tyttöjen joukkoon. Kun koulussa nyt yläasteella pidettiin ne itsenäisyydenpäivän tanssijaiset vai mikä se nyt ikinä onkaan, niin panikoin siitä etukäteen aivan kauheasti. Yritin kysellä mitä tyttöjen täytyy panna päälleen, ja vastaukseksi sain, että tyttöjen on pakko panna mekko. Enkä sitten tietenkään laittanut mekkoa, koska se tuntuisi todella ahdistavalta.

Itsenäisyyspäivän tanssiaisissa olin sitten meidän luokan ainut "tyttö" jolla ei ollut mekkoa. Oikeastaan taisin olla koko koulun ainut. Muutama oli, jolla oli jotain hameen kaltaista, mutta minulla oli poikamainen paita ja mustat farkut.

Minua ahdisti, kun kaikki tuijottivat minua, kun tanssin jonkun pojan kanssa. Olisin mieluummin halunnut tanssia tytön kanssa. Seuraavana päivänä kaikki tuijottivat minua koulussa ja olisin vain halunnut itkeä ja paeta, mutta en voinut.

Minun oli pakko vain nielaista suru. En oikeasti enää tiedä, mitä merkitystä minulla on, kun en ole onnellinen. Minulla on tyttömäinen nimi, mutta se tuntuu oikealta, enkä ehkä ikinä tahtoisi muuttaa sitä. Käytän myös poikamaisia vaatteita ja minulla on lyhyt tukka ei polkkatukkaa vaan sellainen lyhyt poikamainen. Olen ihastunut poikiin sillä tavalla, että tahtoisin itsekin olla sellainen, mutta jos menisin naimisiin, menisin varmaan tytön kanssa. Vanhempani ovat tietoisia siitä, että olen mieluummin poika, ja he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.

He ovat hyvin ymmärtäväisiä, ja tukevat minua, mutta jotkut sukulaiseni ja luokkakaverit vain eivät tunnu ymmärtävän, että kaikki saavat olla erilaisia ihmisiä. Loukkaannun siitä, jos esimerkiksi luokkalaiseni puhuvat väärin siitä tai kun he ajattelevat, että se olisi muka jotenkin outoa tai hassua, että joku tyttö haluaa olla poika tai jotain vastaavaa.

Haluaisin kuitenkin löytää jonkun toisenkin ihmisen vanhempieni lisäksi, joka ymmärtää tällaisia asioita, joka ymmärtäisi minua. Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla omanlaisiaan. Minulla ei ole ollenkaan ystäviä ja olen syrjitty, enkä enää tiedä mitä tehdä ja mitä merkitystä minulla on. En osaa hyväksyä itseäni. Anteeksi todella pitkästä tekstistä ja kiitos vastauksesta etukäteen. Hei, olen pian vuotias nainen ja muutaman viime vuoden aikana seksuaali-identiteettini on ollut melkoisessa myllerryksessä, enkä oikein tiedä enää, mitä ja ketä uskoa tai mitkä ajatukseni ja kokemukseni ovat "totta".

Yläasteiässä huomasin, että minua eivät pojat ja seurustelu kiinnostaneet lainkaan ja että se teki minusta jonkinlaisen kummajaisen. Tutkin asiaa ja löysin tietoa aseksuaalisuudesta, mikä tuntui silloin sopivan kuin nenä päähän. Seksi, pussailu, seurustelu ja kaikki siihen liittyvä tuntui täysin irrelevantilta minulle. En pitänyt asiasta mitään meteliä tai edes kertonut siitä kenellekään erästä ystävää lukuun ottamatta, koska kiinnostuksen puute seurusteluun ei ollut missään vaiheessa ongelma.

Ryhmä seksiä ts porn homoseksuaaliseen